Jouluvaellus 15.12.2013


© Neil Howard CC BY-NC 2.0

Järjestämme 15.12.2013 klo 12 jouluvaelluksen Wild Horse Ranchin lähimaastoissa. Vaellus kestää n. 3 tuntia ja tarkoituksena on nauttia kauniista maisemista ja nauttia rauhoittumishetkestä joulukiireiden keskellä. Emme kuitenkaan jätä väliin ravipätkiä ja laukkapyrähdyksiä! Pysähdymme eväshetkelle kaakaon ja joululeivosten kera vaelluksen puolivälissä rannan tuntumaan, jää ei kuitenkaan ehkä vielä kestä joten pysytellää turvallisesti rannassa.
Tule siis mukaan viettämään ihana jouluinen maastohetki hevosten kanssa, äläkä stressaa!

Vaelluspäivä / VIP: 15.12.2013 / 14.12.2013
Järjestyspaikka: Wild Horse Ranchin maastot
Vastuuhenkilö: Jazzumi

Osallistuminen
Osallistumiset sähköpostitse 17.12.2013 mennessä osoitteeseen [email protected] otsikolla "Jouluvaellus 2013", muodossa:
ratsastaja - <*a href="hevosen http:// -alkuinen osoite"*>Hevosen nimi<*/a><*br>
Poista tähdet!

Kerro vaelluksesta joko lyhyt tarina tai joitain yksityiskohtia, vastauksen pituudella ei ole väliä joten se ei vie paljoa aikaasi! Tämän voi myös lähettää jälkikäteen, kunhan joskus lähettää =)
Apua kirjoittamiseen:
Miten valmistauduitte?
Miten ratsusi käyttäytyi?
Tapahtuiko jotain yllättävää?
Näkyikö metsäneläimiä?
Laulettiinko joululauluja?
Villiintyikö ratsut pukittelemaan peltolaukan yhteydessä ja jäivätkö ratsastajat matkasta?
Tuliko sittenkin lumisade?

Jokainen ratsukko saa kommentin tarinaansa liittyen =)

Osallistujat

Jazzumi - Raging Machine
Kama - Valma
Yosie - Lil' Canary
Chao - Amarn Charmo
Sinna Tammimäki - Szafir
Sofia Tammimäki - Kings Jillian
Zack - Þjótur frá Ljóma

Tarinat

Chao - Amarn Charmo

Miten valmistauduitte?
Stressaantuneeseen tapaani olin pakannut kaiken kolmesti jo edellisenä iltana ja tarkastanut kaiken jo kolmasti lähdön aamuna. Olin pakannut mukaan sekä kaikkein välttämättömimmät, että myös sellaiset tavarat, joita saattaisin tarvita. Olin semmoinen stressipersaus, että mukana oli kaikki hirvikolarin, tulivuorenpurkauksen, maanjärityksen, zombie-valloituksen ja raamattu-tyyppisen tulvan varalle. Voin siis sanoa, että auto ja reppuni olivat täyteen ahdettuja.
Hahah! Oli se näky, kun saavuitte täyteen ahdetulla autolla, ensin ajattelin, että nyt on muuttoremmi tullut väärään osoitteeseen! No ainakin oli sitten matkassa kaikki kaiken varalle, eikä meidän muiden tarvinnut murehtia varautumisesta katastrofeihin! =D

Miten ratsusi käyttäytyi?
Samppa oli tuttuun tapaansa paikan päällä ensin tosi äijää, kunnes herra huomasi, että kyseessä oli tosiaan aivan vieras paikka, ja sitten alkoi jännittäminen. Alkumatkasta piti myös säpsähdellä kaikkea mahdollista...
Samppa toden totta vaikutti ensin kauhean pontevalta ja urhealta, mutta huvittavasti herran uho laantui, kun se hiljalleen käsitti ettei ollakkaan tutussa paikassa. Säpsyilyistä huolimatta pidit homman hyvin kasassa!

Tapahtuiko jotain yllättävää? Näkyikö metsäneläimiä?
... lähinnä ilman syytä. Toki metsänreunassa loikkiva kaurisperhe oli kaikkien heppojen mielestä melkoisen jännä, mutta Samppa taisi toivottaa moisen maastoretkeilijän painajaisen sinne missä pippurikaan ei kasva. Samppa se jaksaa olla niin positiivinen ja iloinen!
Kaurisperhe pääsi kyllä yllättämään meidätkin, mutta hyvin selvittiin! Kerrassaan hurmaava tuo Samppa, kun tuollaisia toivottelee ='D

Laulettiinko joululauluja?
Viimeisen säpsähdyksensä jälkeen olin vähällä päätyä tantereeseen rauhallisen ja rennon (köh köh) ratsuni selästä. Jazzumi oli vähän sitä mieltä, että puhuminen rauhallisesti saattaisi rauhoittaa myös oria - enkä voinut väittää vastaan, oikeassahan tuo täti oli. Niinpä aloin höpötellä Sampalle niitä näitä. Jutustelu muuttui pian kovaäänisemmäksi ja pian jo hoilasin joululauluja sydämeni kyllyydestä. Muut kanssamatkustajat kiskoivat pipojaan ja kypäriään syvemmälle päähänsä kiroillen hiljaa. Samppa ryhtyi taas säpsymään lauluni yltyessä, jolloin Jazzumi totesi, että kissanrääkkäykseni tuskin rauhoittaisi ketään. Päätin siis olla loppumatkan laulamatta ja totesin vain suureen ääneen, että "äänellään se variskin laulaa!". Tästä tosin sain taaempaa jonosta kommentin, ettei moista rääkymistä voinut lauluksi kutsua...
Kas kun korvat eivät soi vieläkin! Meninkin ehdottamaan moisia, pitääkin huomioida ensivaellukselle korvatulpat pakollisiin varusteisiin jos teikäläiset meinaa kutsua ;D No ei, mikäs siinä loilotellessa, pistetään toiste oikein kunnon metakka pystyyn!

Villiintyikö ratsut pukittelemaan peltolaukan yhteydessä ja jäivätkö ratsastajat matkasta?
Peltolaukkojen aikaan Samppa ei edes tajunnut, mikä siihen iski. Muut kirmasivat sen nenän edestä kauheata kyytiä innosta soikeana eteenpäin. Samppa parka jäi paikalleen tanssimaan, vaikka minä iskin phkeita kylkiin ohja löysänä kiljuen "mene mene mene JO!":ta. Ori parka ei vain ymmärtänyt, että nyt saisi ja pitäisi mennä, joten laukkasimme siistiä, koottua laukkaa muun porukan perässä (about kilometrin muiden perässä....) ja Samppa oli hurjan tyytyväinen jäädessään viimeiseksi, tajuamatta ollenkaan, että mikä meni pieleen. Taitaa ori sittenkin olla blondi.
Tuli kyllä ihmeteltyä mihin katositte, kun muut lähtivät niin railakkaasti matkaan! Samppa teki siis mallikkaan suorituksen jäämällä jälkeen ja laukkaillen ylevää koottualaukkaansa. Näin tämän tilanteen niin huvittavana sieluni silmin =')

Tuliko sittenkin lumisade?
Takaisin tallille matkattuamme emme aivan ehtineet laskeutua hevosten selästä, kun taivaan valkeat pilvet repesivät. Suuret ja näyttävät lumihiutaleet tanssivat kohti valkeana hohtavaa maata saaden ajan pysähtymään. Hetki oli taianomainen - hetken aikaa - kunnes Samppa päätti, että trailerimme oli hurjan pelottava, kun lastaussilta ei ollutkaan ylhäällä. Päätin tipahtaa kankku edellä tantereeseen oriin jäädessä tuijottamaan lumoutuneena traileria, herra ei tainnut edes tajuta, että mamman laskeutuminen oli vähän normaalia vauhdikkaampi... Onneksi sitä osaa nauraa itselleen, koska tässähän ei ollut, kuin kaksi vaihtoehtoa: itkeä tai nauraa. Valitsin nauramisen. Ja niin valitsivat kaikki muutkin! Täytyyhän porukassa olla aina yksi pöljä, ja tällä reissulla se oli Samppa, eikä kukaan väittänyt vastaan.
Se oli kyllä aivan ihanaa, kun lumihiutaleet alkoivat leijailla maahan juuri ennen jalkautumista. Sehän oli kuin täydellinen kuittaus onnistuneelle vaellukselle =)
Lystiä riitti loppuun saakka, kun pääsi seurailemaan teidän lastausta, vaikka tupsahduksesi näytti turhan kivuliaalta! Sampan maanisen lumoutunut tuijotus oli kyllä näkemisen arvoinen, hauska hevonen! Onneksi kuitenkin pystyit valitsemaan naurun ja saimme hauskan lopetuksen vaelluksellemme, kiitos paljon ja tervetuloa uudelleen! =D

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Zack - Energii Wiatrovej
Joulunaika on sitten ihanaa - löytyy meidän kilpauran jo päättäneille hevosille jotain mukavaa ohjelmistoa! Tallissa on iso liitutaulu, minne olen hyvissä ajoin listannut kaikki jouluohjelmistot ja tälle päivälle näytti jouluvaellusta Wild Horse Ranchilla. Äkkiä kamat kassiin ja ensimmäinen tarhassa vastaantuleva hevonen koppiin.

Onneksi Tropi on oikein rauhallinen kamelinkaula pitkällään löntystelevä tamma - meistä ei varmasti johdu yksikään konflikti. Ainahan on jotain hauskaa luvassa kun lähdetään pitkälle vaellukselle tuntemattomiin maisemiin, toisille tuntemattomien hevosten kanssa. Ja seassa vielä varmasti oreja ja tammoja.

Pakkanen olikin tänään pistänyt oikein parastaan. Mittari näytti lähtövaiheessa -16 C. Meikäläiselläkin oli vain jotkut pienet sormikkaat kädessä, olisi varmaan voinut miettiä vähän aikasemmin, kun muutama kilometrin päässä. Joululauluja laulettiin - tai siis oltaisiin laulettu, jos oltais muistettu sanat. Muutama helpompi lastenlaulu kyllä veisattiin, Kulkuset ja Joulupukki, Joulupukki. Sekin tietysti vähän isompien lapsien versiona, missä on pukilla silmä puhki ja isä antaa selkään. Kuka enää muistaa, miten se oikeasti menee?!

Kaikkea yllättävääkin tietysti tapahtui! Metsän eläimillä oli oikein yhteiskokous metsän laidalla. Siitähän jonon ensimmäinen vasta riemastui ja koko ryhmä otti komeat sivuhyppyaskeleet. Eväsrepun meiltä ryösti jonon toisena oleva hevonen ja näin kaakaot oli pitkin maata. Meidän edessä olevalla hevosella meinasi tulla hirveä kiukku ja hetki laskettiin koko loppu jono 1-10, että päästiin matkaa jatkamaan. Meillä ei tapahtunut muuta, kun että sormeni olivat aivat tunnottomat ja Tropilla oli hirveä jäälumiklöntti vasemmassa takakaviossa.

Peltolaukat menivät meidän osalta hyvin. Heti, kun ensimmäinen lähti, niin Tropikin ampaisi kun tykin ohjus ja ensimmäisenä mentiin. En muista, millon viimeeksi nähnyt sitä noin innoissaan. Kaikki pysyivät kyydissä eikä kukaan villiintynyt sen pahemmin. Pakkanen hieman hellitti iltaa kohden ja luntakin alkoi satamaan, kun tallille takaisin päästiin. Sattumusten saturetki ja aivan varmasti olemme mukana myös ensi vuonna!
Aivan! Itsekin olen innoissani jouluanajan tapahtumista, tosi kiva kun osallistuitte =)
Olitte kyllä Tropin kanssa oikein mallikelpoinen parivaljakko, se tuntui olevan mainio valinta rennolle jouluvaellukselle. Se ei hätkähtänyt edes joululauleloita, vaikka nekin menivät omalla painollaan ja joillain hevosilla korvat kääntyilivät vinhasti =D
Sää pääsi yllättämään meidätkin kylmyydellään, onneksi saatiin ravailtua ja lämmiteltyä ettei jäädytty lumiukoiksi matkan varrelle! Metsän eläimetkin pitivät tosin huolen ettei ehditty jäätyä, kun hevoset saivat sätkyillä eläinten rytistelyjä...
Voi sitä murhenäytelmää, kun kaakaot valui hukkaan ja vielä kiukkukin yllätti toisen hevosen, kaikkea sitä ehtikin tapahtua, mutta hyvin selvittiin! Toivottavasti sormesi toipuvat ja Tropikin pääsi eroon jäätilsastaan =)
Te toden totta ampaisitte matkaan, kun vain saatiin laukkapelto eteemme! Saatiin muut tuijotella lumipöllyä, kun jätitte meidät komeasti jälkeen, Tropi taisi kyllä innostua, aivan ihanaa jos silläkin oli kivaa!
Sää tuntui olevan kyllä oikein otollinen kylmyydestä huolimatta, kun pakkanen lauhtui iltaa kohti ja saatiin vielä luntakin, aivan ihanaa! Kiitos paljon ja tervetuloa uudelleen! =D

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Kama - Valma
Miten valmistauduitte?
Valmistauduin retkelle melko kauan, sillä päätin tällä kertaa puunata Valman kuntoon jo kotona! Ensin harjasin sen huolellisesti unohtamatta puhdistaa kavioita ja tarkistaa hokkien kireyttä, lopuksi taas puin tamman päälle kevyen kuljetusloimen ja -suojat matkan ajaksi. Autoni takaluukkuun pakkasin viime silauksena vain omat ratsastusvarusteeni, Valman satulan ja suitset sekä varmuuden vuoksi harjakorin. Lähdin ajamaan kohti Wild Horse Ranchia hyvissä ajoin, sillä meillä satoi vähän lunta, ja tie vaikutti liukkaalta. Yritin muutoinkin ajaa mutkat ja mäet mahdollisimman hiljaa, jotta Valma trailerissa ei hermostuisi. Pystyin onneksi tarkkailemaan tamman eleitä koko ajan videokameran kautta. Mutta kuten yleensä, Valma matkusti rauhallisesti eikä potkinut peltisiin seiniin lommoja tai hirnahdellut kimeästi, vaan näykki heinäverkostaan suuhunpantavaa verkkaiseen tahtiin.
Valma olikin hyvin puunattu, kun saavuitte. Ihanaa, että teillä päin satoi jo lunta!

Miten ratsusi käyttäytyi?
Valma käyttäytyi koko vaelluksen ajan hurmaavan rauhallisesti ja kiltisti. Meidän edessämme kyllä löntysti raamikas ruunikko tamma, joka lampsi suorastaan laiskasti, joten minun piti aina välillä hieman hidastaa reippaan Valman menoa. Vaikka urhoollinen suomenhevoseni on jo 21-vuotias, nousi sen askel keveästi kuin kevätvarsalla eikä ikä totta vie painanut!
Valma on kyllä niin herttainen ja mukava tamma, että en voisi uskoa sen keksivän koiruuksia matkan häiriöksi. Reipas Valma!

Tapahtuiko jotain yllättävää?
Tapahtui! Lähdimme nimittäin kohti metsän siimestä raukeassa käynnissä, ja aivan ensimmäisenä ohitimme tallin lukuisat laitumet. Yhtäkkiä viereisen laitumen kaukaisessa kulmassa nuokkunut poni terävöityi. Se tapitti ohi kiemurtelevaa hevosletkaa pienet töpökorvat höröllään ja päästi kimeän hirnahduksen ennen kuin pinkoi häntä putkella aidalle. "Vili!" kiljahdin silloin niin, että takana tuleva ratsastaja vekkulin näköisen kirjavan ratsunsa kyydissä mulkaisi minua pahasti. Aivan kohta myös tummanharmaa samankorkuinen pallero syöksyi lumipilvi perässä pöllyten kaverinsa perään. "Wilma!" henkäisin tuolloin aavistuksen hiljempaa, ja minun teki mieli hetimmiten luisua alas ja sujahtaa vahvojen lankkujen välistä halaamaan rakkaita entisiä shettiksiäni. Nyt tyydyin kuitenkin vain kysymään, mitä niille kuuluu ja lähettämään lentosuukon parivaljakon perään, kun laidun loppui ja me vain jatkoimme tylysti eteenpäin. Vili ja Wilma jäivät katselemaan loittonevaa joukkoamme vieretysten.
Ihanaa, että näit ponit edes näin! Toki kiljahdus oli yllättävä, mutta en ihmettele, kun on aina ihanaa nähdä vanhoja tuttuja =)

Näkyikö metsäneläimiä?
Surukseni emme nähneet ainoatakaan metsän elävää, vaikka yritin kovasti niitä tiirailla. Ainoastaan mustanpuhuvia korppeja raakkui korkeimpien kuusien latvoissa. Ihailin komeita lintuja välillä niin haltioituneena, että melkein unohdin ohjata Valmaa!
On aina ihana nähdä metsäneläimiä, mutta onnekas puoli on se etteivät ainakaan päässeet säikäyttämään hevosia =D Korpit olivat kyllä näyttäviä.

Laulettiinko joululauluja?
Kärjessä esihistoriallisen näköisellä przewalskinhevosella ratsastava Jazzumi ehdotti, että voisimme loppumatkalla laulaa joitakin tunnetuimpia joululauluja. Niinpä aloimme yhteistuumin loilottamaan, tosin itse hieman varovaisesti, sillä minulla oli pahoja kokemuksia hevosen selässä hoilaamisesta. Kerran nimittäin putosin maastossa entisen hevoseni selästä, kun rupesin laulamaan ja ruuna parka ei kestänyt moista, vaan teki äkkikäännöksen vastakkaiseen ilmansuuntaan. Minä puolestani vaan jatkoin vain surkeana eteenpäin, ja lennähdin maahan...
Oli kyllä mukavaa laulella, kurja vain, että sinulla oli tuollainen kokemus takana. Toivottavasti silloin ei käynyt turhan pahasti! =/

Villiintyikö ratsut pukittelemaan peltolaukan yhteydessä ja jäivätkö ratsastajat matkasta?
Osa hevosista villiintyi toden teolla ja viiletti pitkin peltoa pukitellen railakkaasti! Valma kuitenkaan ei peppuaan heitellyt, vaikka vauhti olikin silmiä hivelevä ja luminen maisema muuttui silmissäni yhdeksi epäselväksi suhruksi vain, kun kiidimme pitkin lumista aavaa. Välillä pelkäsin, että joku pillastuneista hevosista vielä törmää toiseen tai pudottaa ratsastajansa, mutta onneksi niin ei käynyt ja kaikki pysyivät kyydissä.
Meno oli tosissaan aika railakasta, mutta onneksi Valmaan pystyi luottamaan =D Onneksi kuitenkin kokonaisuudessaan vältyttiin vahingoilta.

Tuliko sittenkin lumisade?
Tuli, ja se kruunasi kaiken. Olimme jo melkein takaisin tallin pihassa, kun taivaalta rupesi leijailemaan hentoja lumihiutaleita ja kohta taivas oli niitä täynnä! Yritin metsästää muutaman kielelleni, mutta en oikein onnistunut. Luminen maisema sai minut silti melkein pakahtumaan ilosta, ja Valmaakin lumisade tuntui piristävän - sen koko olemus ryhdistyi ja askel muuttui vielä aiempaakin pontevammaksi. Näkymä satulasta oli paitsi ihanan jouluinen myös sanoin kuvailemattoman kaunis - näytti ihanalta, kun suomenhevosen paksuun harjaan putoili ainutlaatuisia vaaleita hiutaleita.
Aivan mahtava vaelluksen kruunaus, että saatiinkin lunta meillekin! Luminen maisema saa kyllä aina haltioitumaan ja erityisesti "tomusokerilla" kuorrutetut hevoset ovat niin suloisia =) Kiitos kun tulitte mukaan ja tervetuloa uudestaan! =D

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Samaya - Þjótur frá Ljóma
Päivä näytti kirkkaalta, kirpeän kylmältä ja kaikin puolin täydelliseltä vaellusta varten. Olin varannut aamulla puoli tuntia ratsuni Jopen traileriin saamiseen, mutta oripoika yllättikin ja asteli kärryyn ilman temppuiluja. Noh, eipähän ainakaan tarvinnut kiirehtiä. Olimmekin jo yhdeltätoista Wild Horse Ranchin pihassa. Joppe vaikutti hieman uneliaalta harjatessani ja varustaessani sitä tallin pihalla. Eiköhän se siitä piristy, kun pääsemme maastoon, mietin itsekseni.

Meitä oli juuri sopiva määrä vaellusta varten. Alkumatka oli meidän osalta aika vaisu, sillä minäkin meinasin torkkua Jopen mukavan käynnin liikkeitä seuratessani. Ensimmäisen laukkasuoran aikaan se kuitenkin piristyi, kun kaverit lähtivät karkuun tuhatta ja sataa. Itse olin vajonnut niin syvälle omiin ajatuksiini, etten ollut tajunnut täysin vetäjän varoitusta vauhdinlisäyksestä. Niinpä minä lensin komeassa kaaressa lumikinokseen oripojan pomppiessa letkan mukana. Onneksi muut huomasivat kuitenkin huutoni ja hyppimiseni, ja tulivat minua vastaan Joppe kiltisti mukana.

Parasta vaelluksessa on tietenkin evästauko! Pysähdyimme kauniin järven rantaan mutustelemaan eväitämme ja höyryävää kaakaota. Loppumatka sujui kommelluksitta meidän osalta, mutta kaikilla ei ollut yhtä hyvä tuuri: peltolaukassa useampi ratsu innostui pukittelemaan. Tallipihaan tullessamme ratsuni saikin runsaasti rapsutuksia ja porkkanankin oltuaan niin kiltisti.
Oli kyllä kiva miten hyvän sään olimme saaneet vaelluspäivälle =) Heh, sehän oli hienoa, että olitte varanneet aikaa lähtöön, mutta Joppe menikin traileriin ongelmitta. Ainakin olitte ajoissa!
Alkumatkasta onkin mukava ottaa rennosti ja ainakin olitte tyyni parivaljakko, kun melkein torkuitte kumpikin =D Mutta tulipa sitten herätys niin ratsulle kuin sinulle, tosin sinulle vähän kylmässä muodossa hankipesulla. Onneksi kuulimme sinut ja toivottavasti lasku oli ollut pehmeä, niin matkakin jatkui.
Evästauko rannassa oli tervetullut ja eväitä oli ihanaa syödä hyvässä seurassa.
Onneksi peltolaukka sujui teidän osalta rauhallisissa merkeissä, kun joidenkin ratsut hieman innostuivat riekkumaan!
Kaikki kuitenkin selvisivät perille ja ratsut olivat kyllä kiitoksensa ansainneet. Kiitos paljon seurasta ja tervetuloa uudelleen! =D

 

 
Huomioithan että talli on täysin virtuaalinen.
Kaikki on siis täysin mielikuvituksen tuotetta, eikä tapahdu oikeasti.

Please note this is a SIM-game stable, which means that everything is imagination!

Sää

Puolipilvistä, pieni lumikerros maassa, pakkasta -1° ja tyyntä.

 
 

Yhteystiedot

Myrskymetsäntie 1
Virtuaalinen Suomi
[email protected]
Vieraskirja